tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kevättä verhoissa

Naurattaa oikein itseänikin tämänkertainen verhoepisodi. Jo jonkin aikaa kotona on keittiön (ja olohuoneen) verhot ärsyttäneet, mutta kun suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin tällä ompelijalla ei ole mielenkiintoa ja aikaa ommella itselleen. Jotenkin kuvittelin, että pääsen helpolla, kun vaan tilaan verhot ja laitan ikkunaan... no toisin kävi!


Verhot saapuivat ja väri näytti just ihanalta harmaita seiniä vasten. Liian pitkäthän ne tietenkin olivat ja piti ryhtyä lyhennyshommiin. No siinä mittaillessani huomasin, että verhojen kuviot ei mene symmetrisesti toisiinsa nähden. Kaikkiahan tämä ei häiritse, eikä varsinkaan näin hennossa kuviossa, mutta ammattilaisena ei voinut muuta kuin korjata. 


Meidän iänkaiken vanhassa tangossa nin vähän nipsuja, että laitoin verhoon leveän laskosnauhan (joka tietenkin loppui kesken homman). Nyt verho ei lenkota ja pysyy jotakuinkin sievästi vaikka niitä välillä suljettaisiinkin. Toista viikkoahan siinä meni kaikkine säätämisineen, että sain verhot ikkunaan, mutta siellä ne nyt on.


"Halvalla sain"-verhoja korjaillessani, mieleeni muistui montakin kertaa, kun valmisverhoja on fiksattu. Milloin on kuviot tai mitat miten sattuu. Erään asiakkaan hienosta tavaratalosta ostamat silkkiverhot oli kaikki eri mittaisia. Pisimmän ja lyhimmän välillä mittaeroa oli peräti 8 cm. Miettikääs miltä ne näyttää ikkunassa!

Jokainen tekee valintansa ja hankkii verhonsa mistä haluaa, mutta joskus on aikansa ja paikkansa myös kunnon mittatilausverhoille. Ne onkin sitten kuvioineen ja mittoineen just eikä melkein!


Ihanaa pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Keittiöremonttia ja Annie Sloan wall paint

 Viime keväänä tuli vihdoin ajankohtaiseksi keittiön remontti, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Ajatus uuden keittiön ulkonäöstä oli jo muhitellut pitkään mielessä, joten ei muuta kuin hommiin!

Purkuhommia oli paljon, sillä joskus muinoin vessan kylkeen rakennettu suihku oli meille tarpeeton ja halusimme sille otetun tilan takaisin keittiölle. Luonnollisesti myös katto ja lattia oli uusittava, koska kopin kohdalla niitä ei ollut. Keittiöön vaihdettiin myös ikkuna ja hellan paikka siirrettiin seinältä toiselle.



Alun alkaen keittiön epätasaisiin seiniin suunniteltiin nestemäistä tapettia, mutta koska haluamaamme väriä ei juuri silloin ollut saatavilla, päädyimme maalaamaan seinät. Halusin kokeilla Annie Sloanin Wall Paintiä, koska olin juuri ottanut sitä myyntiin putiikkiini. Tuumasin, että sileä yksivärinen pinta ei olisi tarpeeksi armollinen kolhuille, joten päädyin sekoittelemaan useampaa sävyä. Pienelle pläntille tehdyt kokeilut vahvistivat ajatustani utuisesta, epätasaisesta sävystä.


Sävyinä tummin hieman rusehtavaan taittava harmaa french linen, vaaleampi harmaa paris grey ja valkoinen original. Homma ei ollut ihan niin helppo kuin kuvittelin. Aina oli jotain liikaa jossain ja toisaalla liian vähän. Tosin paikkaileminen oli helpohkoa kun ei tarvinnut koko seinää aina maalata.


Työvälineinä käytin telaa, pensseliä ja riepua. Ensin telalla kaikkiin seiniin pohjalle French lineniä, seuraavalla kerroksella telalla paris grey ja pensselillä sutaisu sinne tänne valkoista originalia. Märällä rievulla pyörivin liikkein värit sekaisin. Kerrosten kuivuttua sutimista ja hiertämiestä uudelleen ja uudelleen. Paikoitellen tuli tyydyttävää kerrasta, paikoitellen ei.


Konaisuutena keittiöstä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Ihanat marokkolaiset laatat hankin Viinikan Tähdestä. Ne ovat paksut ja painavat sementtilaatat, jotka piti suojata niille kuuluvalla aineella ettei huokoinen pinta likastu. Keittiö tuli kalustetukusta, jonka kanssa hommat ei menneet ihan putkeen, mutta ei siitä sen enempää. Lattiaparketti etsittiin muissa huoneissa olevaan parketin sävyyn sopivaksi ja pidän siitäkin kovasti.




Remontista on kulunut jo melkein vuosi ja Annie Sloanin Wall Paint on toiminut hyvin. Rapatessa roiskuu ja varsinkin mun köökkivuorolla, mutta hyvin on pyyhkiessä lähteneet tomaattitahratkin seinistä.


Mukavia talvilomia niitä viettäville ja happy painting kaikille :)

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Messureissulla Frankfurtissa

Tämän tammikuun perinteinen Tallipihan messureissu suuntautui tänä vuonna Saksaan. Tämä oli itseasiassa kolmas kerta Frankfurtissa, mutta ensimmäinen kerta Christmasworldissä.


Messe-Frankfurt on ihan järkyttävän iso laitos, messuhalleja taitaa olla ainakin 11 ja niissä vielä monta kerrosta. Pelkkää joulua ei reissu sisältänyt, vaan pääsimme näkemään myös Paperworldin, Creativeworldin ja Floradecoran tarjontaa.


Paper- ja creativeworldit oli ehkä enemmän matkakumppanieni Tarjan ja Marin heiniä, mutta olihan siellä ihasteltavaa mullekkin. Kauniita keväisiä pastellinsävyisiä paperitavaroita, joissa näkyi samat trendit kuin sisustamisessa. Flamingot, ananakset ja höyhenet silauksella glitteriä pitävät pintansa jatkossakin.






Korttien, vihkojen, paperiarkkien yms. seassa oli paljon myös juhlaan sopivia tarvikkeita ja tavaroita. Nauhoja, paperipalloja, confetteja, servettejä ym. ilosissa väreissä ja hauskoin kuosein. Ja kynttilöitä vaikka minkä muotoisia ja näköisiä, tuoksuilla ja ilman. Pitäisköhän putiikkiin ottaa uus tuoteryhmä? PARTY!




Christmaswordin isot osastot olivat ylitsepursuavia, mutta poimin tähän juttuun puhelimesta enemmän yleispäteviä sisustuksellisia kuvia kuin pelkkää joulutunnelmaa.


 


Pehmeän hempeät puuteriset roosat yhdistettynä metallin hohteeseen ja lasiin toistuivat monella osastolla. Tekstiilien materiaalit on pehmeitä ja pörröisiä tai metallinhohteella printattuja. Väriä vaihtavat paljettipinnat on tosi in!





Puuteristen roosien lisäksi tummia sävyjä näkyi paljon. Mustia, tummanharmaita ja vihreitä seiniä vasten kirkkaat kullan ja pronssisävyt erottuvat näyttävästi. Tummat samettiset tekstiilit hehkuvat voimakkaissa sinisen ja vihreän sävyissä. Nahkaa näkyi myös monella osastolla ja yleisilme olikin suorastaan ylellinen ja pramea.




Kasvimaailmaakaan ei sovi unohtaa. Jollei osatolla ollut peikonlehteä tai jotain muuta runsasta viherkasvia, löytyi sieltä vähintään kaktus. Tai ainakin lehdetön koivu tai haapa koristeltuna 😀 lieneekö tämä ensi joulun trendi? Kuusenkorvikkeista ja muista hömpötyksistä sitten vaikka seuraavassa postauksessa.

Nähdään!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Tammikuun tuunausprojekti

Löysin joulukuulla Kuninkaankadun Fidasta hauskan pienen senkin. Mööpeli herätti heti villejä ajatuksia eri värivaihtoehdoista ja pian senkki koristikin putiikin nurkkaa. Joulukiireissä ei ehtinytkään muuta kuin vähän suoda ajatuksia maalailulle, mutta nyt tammikuulla pääsin tositoimiin.


Värin valinta olikin yllättävän suuri pulma. Annie Sloanin Chalk Paintistä löytyy kuitenkin melkein neljäkymmentä sävyä, että valinnan varaa on. Mööpeli tulee ilmeisesti päätymään myymäläkalusteeksi ja esimerkiksi, joten jätin pohdinnoista pois valkoiset ja muutaman muun värin, joita olin jo käyttänyt putiikin kalusteissa.


Senkki verstaan pöydälle, pikainen pesu ja suti heilumaan! Päätin maalata myös metallisten vetimien ja lukkojen helojen yli, sillä niissä oli niin naurettavan pienet ruuvit etten saanut niitä irti. Mutta kerta ei ole ensimmäinen ja tiedän miten ne saan fiksattua :)



Päädyin väriyhdistelmään, joista ensimmäiseksi maalattiin Chateau Grey. Vihertävän harmaa sävy on kaunis ja sinällään sopisi myös putiikin salongin puolen kalustukseen, mutta havittelin vähän toisenlaista lookkia.



Maalikerroksen kuivuttua, otin toisen värin käsittelyyn. Se oli Provence, ensimmäisiä ihastuksiani Chalk Paintin maailmasta.



Maalasin täysin ensimmäisen värin piiloon. Järjetöntä :) tai odottakaas!


Maalin kuivuttua viikonlopun yli kaivoin sanding padsit esiin. Hankasin koristeleikkauksista, kulmista ja vähän muualtakin alempaa sävyä esiin. Huomasin, että välillä kerrokset olivat liian ohuita tai painoin liian kovaa ja alkuperäinen vaalea sävy tuli näkyviin. No siitä viis, kulunut mikä kulunut!




Maali pöllyää aika paljon ja työn olisi voinut tehdä myös toisessa järjetyksessä. Eli seuraavaksi sudin pintaan kirkasta vahaa. Myös vahaamisen jälkeen olisi voinut pintoja kulutella, jolloin pölyä syntyy vähemmän.


Vaha tummentaa väriä aina hieman ja tuo tummempia kohtia muutenkin enemmän esiin. Levitän vahan yleensä pensselillä ja hierrän vanhalla lakanarievulla sen maalin sisään.


En malttanut olla sipaisematta vielä himpun Annie Sloanin Bright gold Gilding waxia metalliosiin sekä koristeleikkauksiin. 


Siinä se nyt on valmiina... ehkä! Pikkasen tekisi mieli vielä tummalla vahalla patinoida sieltä täältä senkkiä, mutta taidan nyt silmitellä sitä jonkin aikaa. Ainahan näitä voi jalostaa ja jatkotuunata myöhemminkin.

Erittäin värikästä uutta vuotta!



lauantai 14. lokakuuta 2017

Elämää Tallimestarin talossa

Viimeaikoina moni ystävä on kysynyt, että miten siellä uudella putiikilla nyt menee. Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Huomaan välillä seisovani vesisateessa hymyillen ilman mitään erityistä syytä, eikä aamulla töihin lähtö ota kupoliin. Olen ilmeisesti elementissäni saadessani kantaa yksin vastuun onnistumisista sekä virheistä.


Muutos nykyiseen oli pitkä prosessi. Alkuvuosi puntaroitiin usean yrittäjän yhteisen putiikin etuja ja haittoja, omia vahvuuksia ja heikkouksia, riskejä ja mahdollisuuksia. Visio omasta sisustusputiikista on kulkenut matkassa koko kymmenvuotisen yrittäjätaipaleen aikana, mutta sen unelman toteutumista en ollut osannut odottaa tapahtuvaksi vuonna 2017. Onneksi vahva tunne ja halu kokeilla voitti kaikenlaisen epäröinnin.



Uusi putiikki toi uusia tuulia tullessaan, joista verhoilutyön vähentäminen on ensimmäisiä asioita. Pieni verstaani ja aika putiikin aukiolojen ulkopuolella asettavat rajoituksia. Olen toisaalta ilonen muutoksesta, sillä vaikka verhoilu onkin tärkeää, niin olen jo jonkin aikaa kaivannut siihen osaan helpotusta. Kokonaan en siitä luovu, mutta pienempiä töitä löyhemmällä aikataululla kuulostaa täydelliseltä.


Myyntityö ja myymälätyöskentely tuli tutuksi jo ennen yrittätaipaletta ja onhan sitä toki tehty verhoilutöiden ohessa jo vuosia. Muutos muutamasta päivästä kuukaudessa jokapäiväiseksi on kuitenkin suuri. Jaksanko hymyillä seitsemän tuntia päivässä verstaan peränurkassa murjottamisen sijasta? Toistaiseksi olen jaksanut. Tilannetta helpottaa se, että myyn oikeastaan vaan tuotteita joista itse pidän. Sanojensa takana on helppo seistä, hymyssäsuin!



Ensimmäiset viikot on kuluneet siivillä. Asiakkailta on tullut palautetta kauniista putiikista ja muutos on tuntunut oikealta. Ei ole ollut helppoa tajuta olevansa onnellinen, sen verran rankkaa ajatusten ja tunteiden myllerrystä ensimmäinen puolikas tästä vuodesta on ollut. Mutta joskus kai on hyvä taputtaa itseään olalle ja todeta: hyvä tyttö!


perjantai 29. syyskuuta 2017

Kotiin ja kyläreissulle

Sain sisareltani Petra Vii Photography uusia kuvia uudesta putiikista ja ajattelin jakaa niitä nyt kanssanne. Tallipihan putiikilta löytyy paljon pieniä kivoja tuotteita vaikka tuparilahjoiksi tai omaa elämää sulostuttamaan.


Onnenpussin suolasaippuasta löytyy useita toinen toistaan hurmaavampia tuoksuja. Suola tekee saippuasta miedosti kuorivan ja antiseptisen. Se hellii ja pehmentää ihoa sekä poistaa tehokkaasti hienhajua. 



Suolasaippuan lisäksi valikoimassa on myös palasaippuat hiusten pesuun. Puuhka on tuoksuton erityisesti hiusta varten suunniteltu saippua, jossa on mm. kookosmaitoa ja avokadoöljyä. Sisarensa Pehko on runsaasti vaahtoava ja hajustettu hiuspohjaa tasapainottava ja verenkiertoa edistävä saippua. Hiussaippuan käyttö vaatii totuttelua, mutta moni on löytänyt tästä avun päänahan ongelmiin.


Mummi ja minä tuoteperheen käsisaippuasta löytyy hauskat nostalgiset tuoksut; polkkakarkki ja sitruunasooda. Sarjan siivoussuihke ja astianpesuaine ovat myös turvallisia, ekologisia eikä niitä ole testattu eläinkokein. 


Siivousteemaan päästyämme esittelen seuraavaksi Susannan työhuoneen lempirievun. Tämä rätti on omassa keittiössäni viihtynyt jo vuosia. Paksulla bamburievulla pyyhkäiset kuumalta hellalta tahrat näppejä polttamatta ja imukykyinen rätti on melkein ikuinen. Sen voi pestä koneessa ja ottaa käyttöön uudelleen ja uudelleen. Lempiriepu vain paranee käytössä.


Siivoamiseen oivallinen tuote on Kulkurinkartanon pyykkietikka. Tätä raikasta tuotetta itse käytän pääasiassa huuhteluaineen asemasta pyykin pesussa. Pehmentävä, nukkaantumista estävä, värejä kirkastava ja hajuja poistava etikka jättää jälkeensä miedon tuoksun (appelsiininkukka, punainen greippi, kukkatarha, meripihka...) ja pitää koneestakin huolta. Pyykkietikka on myös oivallinen aine vaikka kylppärin ja vessan siivoamiseen, koska se on luonnostaan antiseptinen. 


Kuvissa on vilahdellut myös pyyhkeitä. Linan hamam-pyyhkeitä on putiikilla kahta kokoa, käsipyyhe ja kylpypyyhe. Jälkimmäinen on ihanan iso (100×180cm) ja ohut. Pyyhe menee pieneen tilaan ja on kevyt kuskata mukana reissuun, salille tai minne milloinkin. Ohuudestaan huolimatta pyyhe kuivaa hyvin ja sen ansiosta se kuivuu myös nopeasti. Tämäkin tuote on löytänyt kaappiini ja kotiini, lämmin suositus!