Nyt rymsteerataan!

Aamulla verstaallani vieraili toistakymmentä opiskelijaa. Kerroin kokemuksistani yrittäjänä ja työstäni sisustamisen parissa. Yksi kysymyksistä koski rymsteeraamista. Mitä se tarkoittaa?
Olen nuoresta pitäen rymsteerannut eli vaihtanut järjestystä eli siirrellyt huoneessani huonekaluja paikasta toiseen. Tavaroiden asettelu viehätti ja viehättää edelleen. Ensimmäinen selkeä muistikuva omien kädenjälkien ihailusta on, kun teininä asettelin Madonnan ja Elviksen mustavalkokuvat seinälle ja ne näyttivät jotenkin niin hienoilta. Yhtään en muista liittyikö asetelmaan muutakin kuin kuvat :)

Tallipihan vanha talli. Kuva: Petra Vii Photography

Rymsteeraaminen on sen verran hauskaa puuhaa, että viime keväänä järjestin ensimmäistä kertaa saman nimisen tapahtuman. Seinäruusun tyttöjen kanssa rymsteerattiin Tallipihan vanha talli ihan uuteen uskoon, tapetoitiin seinät ja kannettiin huonekalut sisään. 

Rakentaminen oli hauskaa. Tapettiuutuudet ja mahtavat sisustustuotteet inspiroivat eri huoneiden tunnelmiin. Oli eteinen, lastenhuone, työhuone, keittiö ja olo- sekä makuuhuoneet. Tunnelmapalat viimevuoden rymsteerauksesta kuvasi Petra Vii Photography.

Tallissa kävi kiitettävästi väkeä viikonlopun aikaan ja siitä innostuneena tänä keväänä rymsteerataan pidempään. Järjestelyjä tehdään parasta aikaa, joten kuulette asiasta varmasti :) Toukokuussa rymsteerataan jälleen, tervetuloa!

Käsityökortteli

Ensi perjantaina ja lauantaina osallistun Koskikeskuksessa järjestettävään Käsityökortteli Mini -tapahtumaan. On ihanaa mennä pitkästä aikaa mukaan tapahtumaan ja päästä esittelemään töitään uuteen ympäristöön. Koskarissa on lisäkseni yli kaksikymmentä käsityöyrittäjää myymässä tuotteitaan. Tulkaahan tekemään kotimaisia ostoksia!

Koskarin tapahtuma on osa isompaa kokonaisuutta tai oikeastaan vähän niinkuin varaslähtö suuremmille tapahtumille. Käsityökortteleita järjestetään useammassa kaupungissa touko-kesäkuussa.
Käsityökortteleissa myydään Suomessa suunniteltuja ja käsityönä valmistettuja tuotteita, ei siis tuontitavaraa eikä rihkamaa. Tapahtumissa pääsee tapamaan tuotteiden tekijöitä ja kaikki ovat yrittäjiä, jolloin esimerkiksi ostettuasi tuotteen sillä on takuu. Harrastajathan harvemmin sellaista lupaavat.
Käsityöyrittäjiin ja käsityökortteleihin pääset tutustumaan lisää täältä: http://www.kasityokortteli.fi/

Kevätfiiliksiä

Mahtava auringonpaiste. Ihana ulkoiluilma, mutta pihatöihin armottoman märkää. Vähän pyörähtelin haravan kanssa pihamaalla, mutta nurmikko on niin velliä ettei siitä paljon hyötyä ollut. Ensimmäiset kevätkukkasten tiipit tuuppaavat maasta <3 Voiko ihanampaa olla?

Sisällä totesin, että taitaa joulunpunaisten juttujen aika köökkissä olla ohi. Verhot olinkin jo aiemmin väkästellyt kolmesta ylijäämäkankaasta. Ohut pellava päästää valoa läpi vaikka kangasta olisikin paljon. Ensimmäisen multien vaihdon talouden kasveista sai rahapuu, jonka ripustin keittiön ikkunaan amppeliin.

Ikean kankaasta ommeltu pöytäliina toistaa ihania värejä. Mustan ja pastellisävyjen yhdistelmä on tänään mieleeni.
















Seinähyllyt huutelivat myös uusia somistuksia. Onneksi varastoista löytyy vaikka mitä. Ylähyllyn liitutaulu jäi vielä vaille tekstiä... liidut hukassa ja mitä ihmettä siihen kirjottaisin?

Onneksi keittiöstä saa pienillä jutuilla vähän viihtyisämmän. Haaveilen keittiöremontista, sillä kaapistot ja kaakelit on jonkin muun elämästä. Keittiö on ainoa huone talossa jonka katto on edelleen kellertävä mäntypanelinen ja ikkunan yläpuolella komeilee massiivinen piparkakkureunainen verholauta, mäntypanelia sekin. Yök. Ajan mittaan silmä tottuu, mutta voi sitä onnen päivää kun keittiö on uusittu.



Uusi keittiö on hahmottunut mielessäni pääpiirteiltään, mutta vielä on hiottavaa. Kuten se, mihin ihmeeseen sijoitan vanhat ikkunanpoka- ja renginkaappini? Ne ovat kulkeneet mukanani vuosikausia, enkä hentoisi niistä luopua.



















Keittiöremonttihaaveille on vielä aikaa. Täytynee vielä hieman säästellä, että tulee sitten kerralla kunnollinen.

Erään sohvan tarina

Pari viikkoa sitten sain yhteydenoton ihmiseltä, joka kuulemma hamstraa liikaa vanhaa tavaraa nurkkiinsa. Hän tarjosi minulle sohvaa ja paria tuolia. Pyysin kuvia, sillä olen kohtalaisen kranttu mööpelien suhteen. Nähtyäni kuvan en kuitenkaan voinut kieltäytyä. Missio: pelasta!

Kalusto on vanha, 1800-luvulta oletan. Etujalat on sorvattu ja tummaksi petsatuissa puuosissa on muutenkin hienoja koristeita. Kunnostutyö tulee viemään aikaa, varsinkin kun ajattelin tehdä sitä asiakastöiden ohella. Valmiin työn näkemiseen menee siis vielä aikaa.
Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne tämän projektin ja tehdä näkyväksi kuinka paljon kaikkea mielenkiintoista (ja pölyistä) työhöni liittyy.



Päivä 1. Käytetty aika: 1h
Sohvan istuimen päällä oli pari kerrosta vanua, jonka alta paljastui surkeaakin surkeampi ilmestys. Vanhat täytemateriaalit olivat valahtaneet jousien sekaan ja grundista jäljellä oli enää sivureunat.


Irroittelin juuttikankaan puuosista ja sulloin pölyiset pehmusteet jätesäkkiin.

Heinien seasta paljastui räjähtänyt jousisto. Näyttäisi ainakin neljää erilaista lankaa ja narua löytyvän sohvan historiasta, joten korjailtu on vaihtelevalla menestyksellä. Aikamoinen sekasotku.










Jokunen nupi ja naula on vielä irroittamatta, jotta voidan alkaa rakentaa uutta pohjaa.


Vaikka puuosat ovat päällisin puolin kohtalaisen hyvässä kunnossa, liimattavaakin löytyy. Ainakin toinen käsinoja on liitoksistaan irti.













Päivä 2. Käytetty aika 2h.

Vihdoin sain jousiston irti rungosta.
Nupien ja naulojen nyppimiseen meni jokunen hetki, sillä niitä oli taatusti satoja!







Selkänojaa purkaessa vanhan ruskean plyysin alta paljastui yllätys. Selkänojan syvänapitus on edellisen verhoilun aikana peitetty.  

Pehmusteen kolosia tarkemmin tutkittuani, jokaisesta yhtä lukuunottamatta löytyi alkuperäinen nappi. Sitä voi nykypäivänä vain ihmetellä miten taidokkaasti nuokin napit on langalla päällystetty.  Yhden napin ympärille oli vähän jäänyt alkuperäistä punaista plyysikangasta.

Sohva näyttää jo nyt silmissäni niin hienolta, että syvänapitus on pakko selkään tehdä. Se vähän jännittää, koska olen vain kerran aiemmin sellaisen tehnyt. Mutta hiljaa hyvä tulee, reenataan!